Anatomian tuntemus auttaa keihäänheittäjä Antti Ruuskasta ymmärtämään kehon mekanismeja.
Keihäänheittäjä Antti Ruuskanen laskee päiviä ja tunteja Rion kesäolympialaisiin. Hän on ehtinyt saavuttaa uransa aikana paljon: muun muassa Euroopan mestaruuden ja olympiapronssin.
Aina keihäs ei kuitenkaan ole kulkenut. Kun urheilu-ura ei kannatellut taloutta, oli keksittävä muuta tulonlähdettä.
”Se on aika pitkä tarina, miksi hain hierojakouluun. Olen liikunnanohjaaja, hyvinvointi kiinnostaa minua ja tykkään touhuta ihmisten parissa. Lisäksi olen havainnut itse, että hieronta auttaa eteenpäin pääsemisessä”, Antti aloittaa.
Antti haki Suomen hierojakouluun, kun silloinen valmentaja, Aki Parviainen kannusti hakemaan. Hierojakoulutus osoittautui hyväksi valinnaksi – oppi anatomiasta auttoi Anttia urheilu-uralla eteenpäin. Opiskelu vei ajatukset muualle ja keihäänheitossakin suorituspaineet helpottivat.
”Opiskelu oli yksi syy, että keihäs alkoi taas kulkea. Opin tuntemaan, miten anatomia toimii ja opin havainnoimaan tilanteita, missä lihaksisto kuormittuu sekä miten palautumista voi parantaa. Nämä ovat kokonaisvaltaisia juttuja.”
Antti suoritti hierojakoulun aikuisopiskelijana monimuotoryhmässä.
”Viikolla opiskelin itsenäisesti teoriaa ja opettelin anatomiaa, viikonloput vietin koulunpenkillä. Etäopiskelu oli erittäin hyvä mahdollisuus minulle.”
Valmistuttuaan Antti teki kahden vuoden ajan hierojan työtä säännöllisesti. Samalla mies treenasi keihäänheiton huipulle, hän kulki harjoitusleireillä ja aina kun ehti, hän otti hieronta-asiakkaita vastaan kotikunnassaan Pielavedellä. Hän kertoo hyödyntäneensä oppejaan myös hyvinvoinnin luennoitsijana, personal trainerina ja liikuntaneuvojana.
”Kun heitto ei tuonut leipää pöytään, tein töitä hierojana. Ammatti antaa tukea ja turvaa, ja tätä voin tehdä aina.”
Kun urheilu-ura kääntyi nousuun ja mitaleita alkoi tulla, hieronta jäi vähemmälle. Antin mukaan on kuitenkin ihan mahdollista, että hän saattaa palata aktiiviuran päättymisen jälkeen hierontapöydän ääreen.
”Tällä hetkellä en hiero muita kuin omaa emäntää, enkä häntäkään kuulemma tarpeeksi. Niinhän sitä sanotaan, että suutarin lapsella ei sitten ole kenkiä”, Antti räjähtää raikuvaan nauruun.
Antti kannustaa kaikkia huolehtimaan hyvinvoinnistaan paremmin. Ei pidä odottaa, että kroppa alkaa oireilla, vaan hoitaa kehoa säännöllisesti.
”Lihashuolto on palautumisen ehto. Me suomalaiset olemme sellaisia, että mennään hierojalle vasta, kun pää ei käänny, ja silloin se tuntuu ilkeältä. Hieronnassa tärkeää on säännöllisyys – silloin toimii ja jaksaa olla positiivinen!”